Nyt on naapurin nurmikkokin leikattu. Vähän olisi ehkä aikaisemmin voinut mennä sen leikkaamaan eikä vasta sitten kun se näyttää lähinnä viidakolta. Työnnettävällä ruohonleikkurilla homma kyllä sujui, mutta aikaa meni tuplasti enemmän kun ruoho oli paikoitellen niin tiheää ettei yksi ajokerta riittänyt alkuunkaan katkaisemaan kaikkia ruohonkorsia. Ja kyllähän se aurinko silloin alkaa paistamaan kun ei niinkään tarvitsisi. Varauduin kylmään (oikeastaan viileään) säähän ja neljäsosan ajettuani oli pakko heivata suurin osa vaatteista pois. Tietenkin kun sain vaatteita vähennettyä aurinko meni pilveen ja hyttyset ilmaantuivat. Yritä siinä sitten hätistellä verenimijöitä pois kun toisella kädellä pitäisi pitää ruohonleikkurista kiinni - mieluiten molemmilla. Lopputulos on siis se, että kädet ja selkä ovat niin syötyjä kun vaan voivat olla. Eivätkä mitään pieniä jälkiä raapimisen jälkeen. Nyt pitäisi yrittää olla ajattelematta vain niitä.

Hmm.. taas paistaisi aurinko. Jotakin ruokaa pitäis tehdä, ihan älytön nälkä vaanii vatsassa. Nyt kyllä laiskottaa sen verran, että on tyydyttävä vain jäätelön syöntiin auringossa. Jos sitä ruokaa sitten myöhemmin..