Bloggailu on kyllä sellaista huumetta, ettei meinaa pärjätä edes marille. On vain jotenkin PAKKO kirjoittaa. Pakko saada tekstiä tuohon pieneen valkoiseen ruutuun kaikkien nähtäväksi. Sinänsä tätä sivua ei varmaan ole kukaan edes ikinä katsonut, mutta jotenkin sekään ei haittaa. Omaksi iloksi tätä teen. Kuvat säilyvät (nyt ikuisesti) internetin ihmeellisessä maailmassa.

Vai onko vaan pakko yrittää olla ihmisten tykkäämisen ja seurannan kohteena? Masokistiko?