Huomenna päättyy tämä ensimmäinen työrupeama paatilla. Ja sitä on odotettu.. Kun tekee 10 tuntista päivää niin ei paljon jalat siitä iloitse. Tuntuu etten vieläkään osaa tehdä yhtään mitään, ja jossain välissä pitäisi olla vielä tästä osaamisesta näyttö :O Olen ihan kauhusta jäykkänä ko. asian kanssa. Kaiken huipuksi vielä eilen huomasin, että hyttini lattialla on vettä (eikä siinä päässä missä on wc/kylppäri). Samantien infoon kysymään, että mitä hittoa mun pitäisi tehdä. "Ei mitään hätää, voit rauhallisin mielin nukkua. Laitan siivoojille viestiä, että kuivaavat lattian." Hei, kiitti.. Koko lattia kuin letkulla kasteltu, ja kuka fiksu ei enää illalla jaksanu mennä siirtämään kangastossujaan ylemmäs, niin aamulla oli iloinen yllätys; toinen kenkä ihan märkä. Toinen sentään pelastui kun se oli suorassa, eikä ollut kaatunut. Kiva lähtä tänään MÄRÄSSÄ kengässä kävelemään Tukholman hyiseen säähän.

Tekisi kyllä mieli lopettaa tämä työssäoppiminen samantien. Ei täällä ole kivoja ihmisiä kuin alle kymmenen, eli aika huono prossentti jos työntekijöitä on kuitenkin lähes 200. Puhelin ei löydä kenttää melkein mistään, ja joka paikassa on hirveän kylmä; parhaimmillaan aamulla kun herää sormet  ja muu kroppa ihan hiessä ja kun astut jalallasi lattialle, se meinaa jäätyä. Tosi hyvä ilmastointi . Ja en ymmärrä miten yhdellä työviikolla (siis tosiasiassa 10 pvä) voi olla niin monta EPÄSELVÄSTI PUHUVAA kokkia paikalla. Sitten on vielä erikseen kaikki ulkomaalaiset jotka sönköttävät huonoa suomenkieltä, jota muka pitäisi ymmärtää.

Hyvä puoli tässä oli se, että sauna oli aina lämmin ja harvemmin siellä oli samaan aikaan ketään muuta. Sai siis olla ihan rauhassa omien ajatuksiensa kanssa. Tänään sain oppaan Tukholmaan. Lupasi viedä minut ja pari muuta vähän kiertämään kaupunkia. Enhän minä ny yksin uskaltais sinne lähtä ekan kerran, eksyisin heti ja kaikella todennnäköisyydellä jäisin vielä laivasta. Täytyy ottaa kamera mukaan, jos ehtisi ottaa joitain kuvia matkalla. :)